Skräppäys on luovaa harrastamista pienin kustannuksin

Parhaat materiaalit ja välineet eivät aina ole kalleimpia

Skräppäys, englannin kielen sanasta scrapbooking johtuva uudissana, tarkoittaa askartelumuotoa, jossa irtolehdille tai albumin sivuille kerätään, leikataan ja liimataan pieniä esineitä, koristeita ja kuvia. Tekniikat ja materiaalit ovat täysin skräppääjän itsensä valittavissa ja mielikuvitustaan voi käyttää vapaasti. Skräppäyksen kantava idea on muistojen tallentaminen kauniiseen kirjaan, ja useimmiten sivujen lähtökohtana käytetään valokuvia. Valokuvat eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Sivun keskuselementtinä voi olla esimerkiksi konserttilippu, kutsu- tai postikortti tai vaikka kuivattu lehti. Keskeistä ajatusta korostetaan erilaisin koristeluin, ja useimmiten sivulle lisätään myös tarina kertomaan muistosta ja siihen liittyvistä tunteista.

Perustarvikkeet löytyvät usein kotoa

Harrastuksena scrabbooking voi olla kallis tai halpa. Alkuun pääsee, jos omistaa sakset, kynän, liimapuikon ja albumin tai kansion, johon irtosivuja voi kiinnittää. Kaiken muun voikin sitten kerätä ilmaiseksi tai kierrättää, jos siltä tuntuu. Sivujn tekstit on hauska kirjoittaa käsin, joko suoraan kirjan sivulle tai sille liimattavalle paperille. Jollei ole tyytyväinen käsialaansa, voi tarinan kuitenkin aivan yhtä hyvin kirjoittaa tietokoneella ja tulostaa paperille jonka liimaa sivulle. Monien skräppääjien mielestä juuri kertomusten ja ajatusten laittaminen kirjaan on koko harrastuksen ydin. Siinä suhteessa skräppäämistä voi verrata myös päiväkirjan pitämiseen.

Kuten monissa muissakin harrastuksissa, myös skräppäyksessä täytyy ainakin toisinaan sijoittaa laadukkaisiin tarvikkeisiin. Esimerkiksi kunnolliset washiteipit, paperit, musteet ja muut välineet eivät sisällä valokuvia vahingoittavia happoja. Kokeneemmat skräppääjät vannovat kaksipuoleisen teipin nimeen, sillä se ei aiheuta paperin käpristymistä liiman tavoin. Harrastuksesta innostuneet hankkivat pikkuhiljaa lisää tarvikkeita, joista yleisimmin käytetään leimasimia, sapluunoita, kuviosaksia ja stanssauslaitteita. Kirjojen koristeluun käytetään myös nauhoja, koristeluteippejä, narua, silkkipapereita ja muita tavallisia askartelutarvikkeita. Kerralla ei kuitenkaan kannata investoida kovin suuria summia, sillä etukäteen ei voi tietää millaisia tarvikkeita haluaa myöhemmin käyttää.

Iloa ja hyötyä skräppäyksestä

Scrapbooking tuottaa iloa ennen kaikkea tekijälleen. Sitä ei ole kuitenkaan pakko harrastaa yksin. Ryhmässä askarrellessa voi saada uusia ideoita ja oppia tuoreita tekniikoita, samalla kun saa nauttia muiden harrastajien seurasta. Skräppikirjan voi tietysti myös lahjoittaa, esimerkiksi häälahjana tai nimiäislahjana se voi olla erityisen hieno ele. Skräppäyskirjat ovat kuitenkin usein hyvin henkilökohtaisia, etenkin jos niiden tarinat on kerrottu samaan tyyliin kuin päiväkirjassa.

Tämän ominaisuuden vuoksi skräppäys tunnetaan myös terapiamuotona. Muistojen käsittely koristelemalla ja niistä tarinoita kirjoittamalla saattaa auttaa jäsentämään ajatuksia tai pääsemään yli traumaattisista tapahtumista. Ryhmässä skräppäys lievittää yksinäisyyttä.

Kaikille sopivaa tekemistä

Askartelusta pitävälle skräppäys tarjoaa mainion mahdollisuuden toteuttaa itseään samalla kun kirjaa muistojaan tai jäsentelee ajatuksiaan. Tekijän ei tarvitse olla erityisen luova eikä edes taitava, sillä mitään sääntöjä ei ole. Kirjan sivuista voi tehdä juuri sellaisia kuin haluaa. Alkuun pääsee jo muutamalla joka kodista löytyvällä tarvikkeella! Monet tekijät liimaavat sivuilleen jopa roskiksi luokiteltavia asioita, kuten karkkipapereita, elokuvalippuja tai kuivattuja kukkia. Perinteisemmälle skräppääjälle löytyy materiaaleja marketeista ja askartelutarvikeliikkeistä, luontoa unohtamatta. On siis aika ottaa askartelutarvikkeet esille ja ryhtyä säilömään muistoja persoonallisiin kirjoihin!